lauantai 15. marraskuuta 2014

Viikon blogihaaste - harrastusanalyysi


Hei, päätin osallistua blogitallin viikon blogihaasteeseen. Aihe on tosi mielenkiintoinen ja varmaan kestää useita päiviä saada kaikki ajatukseni kokoon ja tähän postaukseen. Haasteen löydät TÄSTÄ.
                                              BLOGIHAASTE-HARRASTUSANALYYSI


Mitä harrastan?

  
"Ennen meillä oli aikaa, rahaa ja ystäviä.
Nyt meillä on hevosia!"
  Tekisi mieli vastata vain, että ratsastusta. Kuitenkin harrastukseni tulee kokonaan hevosien ympärille. Siivoan karsinoita, harjaan hevosia, täytän vesiämpäreitä, puhdistan varusteita ja lukuisia muita asioita, jotka pyörivät hevosten ympärillä. Minä koen kaiken tekemäni, joka liitty hevosiin - harrastuksekseni. Omien hevosien myötä teen kaikkia luettelemiani asioita päivittän, joten ehkä olen jo niin tottunut siihen. Eli harrastukseni ei ole ratsastus, vaan,
hmm, itse asiassa en tiedä. Olisiko oikein sanoa, että harrastan hevosia? Tai, itseasiassa en vain harrasta, sillä tämä on varmaan jo elämäntapa.

Kuitenkin, ratsastaessani minun lajini on esteratsastus.
Olen aina ollut esteratsastaja, vaikka kouluratsastuksestakin
pidän hyvin paljon. Kenttääkin olen kokeillut ja pidän yllättävän paljon siitäkin. 
Esteratsastuksessa kilpaileminen on ollut 
minulle aina todella tärkeä asia ja olen saanut perheeltäni siihen mahdollisuuden. Sain omat ponit, joiden kanssa minulla on mahdollisuus kilpailla melkein niin korkealle, kuin itse osaan ratsastaa.Minua viedään valmennuksiin ja kuskataan kisoihin. Tämä asia motivoi minua harrastamaan ja toivottavasti vanhempana työskentelemään.
  Olen ratsastuksen suhteen todella kunnianhimoinen ja haluan päästä siinä mahdollisimman pitkälle.


Miksi?

Ääh, mietin ja mietin tätä kysymystä. Istun tuijottamassa tietokoneen ruutua, päässä ei lyö yhtään, eikä tekstiä synny. Miten voikaan olla vaikeaa purkaa ajatukset tekstiksi. Aivoni haluavat vastustella ja vastata - miksi ei?

   Joskus miettii, että miksi harrastan tätä. Tekisi mieli heittäytyä selästä alas ja jousta vain nurkan taaske huutamaan, kun mikään ei onnistu. Kisoissa yrittää täysin epäonnistuneen radan jälkeen vain hymyillä ystäville ja purra huulta, jotta kyynelet eivät virtaisi. Haluaisi vain jatkaa aamukuudelta unia heittäen herätyskello seinään ja huutaen, että hoitakoot kaakit itsensä. Vesiämpäreitä toisensa perään kantaessa tekesi mieli vain lysähtää maahan ja itkeä kipeitä käsiään. Mutta, ei, tämä on minun lajini.

   Jo pienenä vauvana ensimmäisenä kerran minut nostettiin hevosen selkään ja koko lapsuuteni leikin muovisilla hevosilla, ratsastin jatkuvasti keppihevosilla ja leikin hevosta sisarusteni kanssa. Loiste silmissä hevosia nähdessä kirkastui päivä, päivältä enemmän ja enemmän. Lopulta ensimmäisellä luokalla vaadin päästä käymään ratsastuskoulun tunneilla kerran viikossa. Onneksi äitinikin ratsastaa ja minulle varattiin viikkotunti. Siitä se sitten lähti, jäin lopullisesti koukkuun hevosiin, enkä tuskin enää pääse irti. Toivottavasti en pääse, sillä en haluaisikaan päästä!
    Pelkkä hevosen silittäminen tai näkeminen saa hyvälle tuulelle, sitä ei voi sanoin kuvailla. Rakastan hevosia! 
"Yksikään satulassa viettämäni tunti ei ole hukkaan heitetty."
Ratsastuksessa yhdistyy myös kaikki, mitä rakastan: -liikunta, eläimet, vauhti, luottamus, yhteistyö ja se, että koskaan ei ole täydellinen, aina on parannettavaan ja aina on joku, joka on sinuakin parempi. Jokainen päivä on uusi, erilainen. Hevonen on eläin, et voi koskaan tietää mitä se tekee. Eilen hän oli laiska, mutta tänään päätti heittää sinut hiekkaan. 
Joku hevonen taas ei ole koskaan heittänyt ratsastajaansa, toisella kukaan ei pysy selässä. Hevoset ovat persoonia, kuten ihmiset, kun niiden kanssa pääsee juttuun, moni ei halua sitä liekkiä sammuttaa. Jos sinut on valittu ratsastajaksi, älä luovuta, nosta katseesi ja syöksy uusiin haasteisiin! Päättäväisyys palkitaan, sen lupaan!

Kuinka?

Minulla ei ole Rommin kanssa mitään viikko suunnitelmaa, mutta emme kuitenkaan elä "päivä kerrallaan"-systeemillä. Meidän meno on mahdollisimman paljon valvottua ja ohjattua ettei turhia pahojatapoja tai virheitä synny. Käyn vähintään kerran viikossa kotivalmentajan Piritan valmennuksessa ja usein viikonloppuisin on valmennuksia. 

Esteitä menemme korkeintaan kolmena päivänä viikossa, mutta todella harvoin noin monena. Joskus saattaa olla viikon hyppytauko, mutta kahta viikkoa ei koskaan ole. Rommi pysyy parhaiten vireessä, kun se saa välillä  olla 5-7 päivää hyppäämättä ja mennä vaikka puomeja tai kavaletteja. Niistäkin saa todella haastavia tehtäviä.

Koulua väännämme 3-6 päivää viikosta. Koulupuolella keskitymme lähinnä, että poni kulkee pyöreänä (joka onnistuu nykyään aina, jes!) ja siihen miten saamme kouluratsastuksella vaikutettua meidän hyppyihin ja parennettua esteratsastustamme. Olemme saaneetkin estevalmennuksissa paljon kehuja, miten meidän pohjatyö näkyy positiivisesti tehtävissä ja radoilla. Kouluratsastuksessakin kilpailen, tosin ihan harvoin,
mutta vähän vaihtelun vuoksi.                              



Maastoilu jää meiltä paljon pois treenien takia, mutta pyrin käymään ainakin kävelemässä maastossa pari kertaa kuukaudessa, ihan Rommin virkistämiseksi. Jos Rommi saisi päättää, se jäisi kotiin, kun se on tuommoinen jänishousu. Aina saa olla puhumassa sille, että:- Ei siinä puskassa ole mörköjä. tai:- Ei sieltä ojasta kukaan hyppää ja syö sinua!
En todellakaan tiedä mistä tämä johtuu, mutta Rommi rauhoittuu aina kuullessaan: "Minä suojelen sinua." Ei kai se sitä lausetta voi osata, kun Virosta on kotoisin? Hölmö, ei muuta voi sanoa.

Kuitenkin, ratsastan siis monipuolisesti ja menen Rommin ehdoilla ja aina on ajateltava ponin parasta ja terveyttä. Itse saa sitten vähän kärsiä, mutta taitojen eteen on kärsittävä, eiksniin? 

Olen päässyt ratsastuksessani pitkälle pelkästään uskomalla itseeni ja siihen, että oikeasti pystyn. Alussa minulla oli vaikeuksia itseluottamuksen kanssa, enkä koskaan uskonut, että voisin saavuttaa mitään suurta tai hienoa. 

-Kuka vain voi pystyä mihin vain, kun uskoo itseensä. Minä olen päässyt jo pitkälle uskomalla itseeni. Sinäkin voit pystyä, kun et anna muiden mielipiteiden vallita elämääsi, sinä olet oman elämäsi herra, käytä herruuttasi hyväksesi, sillä olet sitä vain kerran.

Tässä oli minun käsitykseni ja kertomukseni viikkohaasteesta. Tästä tuli ehkä yksi parhaista kirjottamistani postauksista ja toivon tämän olevan tarpeeksi hyvä Blogitallille.
  Vielä muutama sana blogitallista: Ainakin näin ensisijaisesti Blogitallin ulkoasu oli hieno ja siisti. Etusivu selvä ja sieltä tulee varmaa löytymään paljon luettavaa jatkossa! Seurailen innoissani Blogitallin sivuja parin päivän välein ja teen näitä haasteita aina, kun saan niistä motivaatiota kirjoittaa.







  
   

10 kommenttia:

Asiallisia kommentteja blogiin, negatiiviset nimellä facebookissa tai muualla.
-Kiitos